HIFK Fan Clubin pitkäaikainen puheenjohtaja Patrik Sjögren ilmoitti kauden 2021-22 aikana siirtyvänsä sivuun faniklubin vastuutehtävistä. Pate aloitti Fan Clubin hallituksessa vuonna 1993, ja 29-vuotisen kauden jälkeen soihtu saadaan viimein siirrettyä seuraavalle vapaaehtoiselle. Pelkän oman intohimon vauhdittamana johtotehtäviin siirtyy fanikatsomon capona tutuksi tullut Kati Puhakka. Operatiiviset tehtävät järjestetään uudelleen kesän kuluessa, ja hommat jatkuvat vähintään entisellä tahdilla Putin ohjauksessa uuden lätkäkaudenalkaessa.

Viimeisen kauden jälkeen kysyimme Patelta muistoja kaikista fanivuosistaan:

Milloin aloitit IFK:n seuraamisen?

- Ensimmäiset käyntini Nordiksella ovat joskus 70-luvun loppupuolelta noin 3-4-vuotiaana. Vanhin muistoni IFK-pelistä, jonka osaan ajoittaa tarkasti, on vuoden 1983 viides finaali Jokereita vastaan. Sen jälkeen isäni hankki meille kausikortit A6-katsomoon, ja IFK-kausari on ollut käytössä yhtäjaksoisesti 39 vuoden ajan.

Missä vaiheessa aloit osallistua fanitoimintaan?

80-luvun lopulla B2-katsomoon alkoi kerääntyä kannattajia, jotka huusivat rytmikkäästi kannustushuutoja IFK:lle. Omat paikkamme A6-katsomossa olivat sopivasti kuuloetäisyydellä, ja homma näytti innostavalta. Aika usein oma penkki jäi tyhjäksi, kun toisessa erässä siirryimme kaverin kanssa vapaille paikoille mukaan B2:seen. Vuonna 1989 Tomi Rastas alkoi kerätä katsomon ympäristössä fanien yhteystietoja, ja ilmoittauduin mukaan heti kun HIFK Fan Club perustettiin. Ensimmäinen fanimatka järjestettiin Hämeenlinnaan 29.11.1989, minne osallistuin vasta 14-vuotiaana.

Mikä sai sinut mukaan yhdistyksen toimintaan?

Teinivuosina osallistuin intohimoisesti kaikkiin fanimatkoihin, mitä HIFK Fan Club tarjosi. Useamman vuoden matkustamisen jälkeen aloin kokea kiitollisuudenvelkaa saamistani palveluista, ja halusin tarjota samaa palvelua eteenpäin muille faneille. Kysyin faniklubin johtajilta Tompalta ja Liupalta, miten voisin olla avuksi, ja aloin tehdä erilaisia tehtäviä fanimatkojen yhteydessä. Heti tultuani täysi-ikäiseksi kesällä 1993, sain paikan Fan Clubin hallituksessa ja siirryimme nopeasti myös katsomotoiminnan johtoon yhdessä Jonen kanssa.

Mitä Fan Clubin toimintaan kuului 90-luvulla?

Fanitoiminta siihen aikaan keskittyi vain IFK:n jääkiekko-otteluihin. Tiedonvälityksessä kirjeet olivat ainut keino saavuttaa fanit hallin ulkopuolella, kaikki muut kontaktit tehtiin kotipeleissä fanipisteen kautta. Vierasmatkat olivat kovassa suosiossa, ja viikonloppujen pelimatkat vieraspeleihin myivät aina hyvin. Silloin pelejä ei nähnyt telkkarista satunnaisia Hockey Night -lähetyksiä lukuun ottamatta, joten paikan päälle matkustaminen oli ainoa tapa nähdä matsit kokonaan. Tompan ja Liupan kehittämä tyyli pukumiehistä fanikatsomon capoina oli niin tärkeä osa Fan Clubin historiaa, että myös minä ja Jone huudatettiin B2-katsomossa Men in Black -tyylillä.

Kotipelien jälkeen IFK-fanien jatkot pidettiin aina City Marathonissa Töölön Kisahallin päädyssä, ja joka matsin jälkeen yksi IFK-pelaaja saapui paikalle haastateltavaksi fanien jättämillä kysymyksillä. Pääty oli täynnä joka kerta, sillä pelaajien näkeminen ja kuuleminen suoraan kasvokkain oli silloin aika harvinainen tilaisuus. Ainoat tapahtumat lätkän ulkopuolella oli salibandymatsit Jokeri-faneja vastaan, mutta jo parin vuoden jälkeen näissä matseissa salibandy alkoi jäädä sen verran sivuosaan, että perinteestä päätettiin luopua. Myös jääkiekkoa on yritetty fanien kesken, esimerkiksi Kuopiossa harjoitusturnauksessa joka jengin fanit pelasivat keskenään oman turnauksen – HIFK saavutti hienon hopeasijan sunnuntaiaamun peleistä hyvin kostean paikan leirin jälkeen. Nykyäänhän salibandy on palannut kuvioihin satunnaisina fanipeleinä, ja näitä voi sentään kutsua ystävyysotteluiksi.

Muistatko jotain erikoisia tapahtumia alkuvuosilta?

HIFK taisi olla toinen joukkue, joka pelasi SM-Liigaottelun Turussa 1990 avatussa Typhoon-hallissa (nykyinen Gatorade Center). IFK:n peli oli itsenäisyyspäivän aattona, ja paikalle matkustaneet reilut 100 fania saivat melkoisen metelin päälle tilavassa yläkatsomossa – silloin yhteinen ääneenkannattaminen oli melko harvinaista. Yksi huonomman tuurin matkoja oli Jyväskylän reissu torstaipeliin, kun 11 fania lähti peliin omalla kuskilla ja vuokratulla pikkubussilla. Hävityn pelin jälkeen lähdimme ajamaan kotia kohti, kunnes vajaan puolen tunnin jälkeen auton konehuoneesta kuuluu räps ja kaikki sähköt katosivat. Ennen kännykkäverkkoa ja matkapuhelimia, tunnelma maantien varressa oli hieman yksinäinen, kun lumituiskun takaa ei näkynyt yhtäkään valoa. Lopulta metsästä tultiin 14 km matka kävellen takaisin Jyväskylään, missä myöhästyimme viisi minuuttia yön viimeisestä junasta ja kymmenen minuuttia viimeisestä bussista. Ainoana vaihtoehtona päästä pois oli taksimatka Stadiin, ja retki päättyi kotiovelle noin kuudelta aamulla.

Hienoimmat fanimatkat mitä muistat?

Ulkomaan matkoissa on aivan upea tunnelma, kun pääsee jonnekin aivan uuteen ympäristöön. Olimme kaveriporukalla käyneet ulkomaan harjoitusturnauksissa naapurimaissa, esim. Oslossa, Tallinnassa tai Ljungbyssä, mutta ensimmäinen virallinen ottelu tuntui erityiseltä. Nykyistä CHL-turnausta edeltänyt eurosarja EHL vei IFK:n Saksaan Frankfurt Lionsia vastaan syksyllä 1998, ja matkaa myytiin oikein matkatoimiston kautta virallisissa kanavissa. Kunnon lentokonematka täynnä IFK-kumppaneita ja kannattajia suureen eurooppalaiskaupunkiin tuntui kyllä komealta. European Trophyssä vuonna 2011 SM-kullan jälkeen HIFK:n lohkoon arvottiin kaksi tšekkijoukkuetta, ja samaan reissuun saatiin pelit Prahassa sekä Pardubicessa. Sparta Prahaa vastaan katsomossa oli yli 80 IFK-fania, ja Pardubiceen tehtiin historian ensimmäinen ulkomaan bussimatka, kun Prahasta matkustettiin toiseen peliin omalla fanibussilla.

Kuinka monta jäähallia olet käynyt?

Listaa en ole päivittänyt nyt vajaaseen 10 vuoteen, mutta viimeisessä virallisessa laskennassa oli muistaakseni niukasti alle 90 hallia 7 eri maassa. Liigapelejä olen nähnyt 18 eri hallissa, vaikka Joensuun pelit jäi näkemättä Kiekko-Poikien pudottua Liigasta Kiekko-Espoon noustessa.

Mikä on ollut menestyksekkäin vuosi Fan Clubin toiminnassa?

Kauden 2011 kuluessa mestaruuskunnossa ollut joukkue nosti klubin virallisen jäsenmäärän ensimmäistä kertaa yli 2000 jäseneen. Tämä oli todella merkittävä merkkipaalu, kun muistelen toiminnan alkamista parin kymmenen fanin kesken. Aktiivisin kausi järjestettyjen tapahtumien osalta oli puolestaan NHL:n lakkokausi 2004-05, jolloin järjestimme fanimatkat 18 eri otteluun. Reissuissa oli mukana yli 2500 IFK-fania, eli jokaiseen matsiin matkustimme keskimäärin kolmen loppuunmyydyn bussin ryhmillä. 150 vierasfania jokaisessa viikonloppupelissä on aika pätevä keskiarvo, jolla saimme hyvän tunnelman kaikkiin IFK-peleihin.

Tärkeimmät IFK-pelaajat, joita olet seurannut?

Ensimmäisenä minut IFK-kannattajaksi ohjasi Matti Murto, joka oli isäni työkaveri. Murtsilta sain IFK-tavaroita ja myyttiseltä kuulostaneita tarinoita IFK:n peleistä, jotka todellakin leimasivat viisivuotiaan pojan sydämeltään punaiseksi. Katsomon puolella ensimmäinen pelaaja, jota seurasin tarkasti, oli Iiro Järvi. Ville Peltosen liigauran näin ensimmäisestä pelistä viimeiseen, ja myös oma ikätoverini Jere Karalahti oli merkittävä IFK-hahmo kaikkine ongelmineen. 2000-luvun suurimmat ikonit ovat itsestään selvät IFK-kapteenit Toni Söderholm ja Lennart Petrell. Tämäntyyppiset pelaajat voisi valaa kultaan, sillä Söde ja Lennu ovat läpikotaisin IFK-perinteiden ilmentymiä, joiden tuomaa asennetta ja voitontahtoa tarvitaan jokaisessa voittavassa joukkueessa.

Mitä toivot fanitoiminnalta tulevaisuudessa?
‍

Laajakatseisuutta. Tokihan fanituksen pohjalla on sana fanaattisuus, joka tarkoittaa kiihkomielistä tai intohimoista oman asian kannattamista, mutta mielestäni IFK-faneja saavat olla kaikki juuri omalla haluamallaan tavalla. Fan Clubiin mahtuisi monta alaryhmää, jotka tekevät asioita omaan tyyliinsä, mutta näille kaikille ryhmille olisi yhteisenä piirteenä HIFK:n kannattaminen. Nyt ryhmät haluavat lähinnä korostaa erojaan toisenlaisiin kannattajiin, vaikka minusta olisi terveempää mennä samaan suuntaan ja olla yhtä perhettä kaikkien IFK-fanien kesken. Minulle nuorena kannattajana IFK:n suurin erityispiirre oli monilajisuus, kun Ylen Urheiluruudussa HIFK mainittiin 5-6 kertaa peräkkäin eri palloilulajien tuloksissa. Olen käynyt paljon eri lajien katsomossa, ja tunnenaina samaa intoa IFK:n puolesta riippumatta pelivälineestä. Toivon että suurin osa faniryhmästä oppisi arvostamaan ja käymään muissakin IFK-otteluissa.

Ei lajill’ väliä, aina IFK!

‍

Ryhmäkuva © Ilkka Helin

‍

‍